Sosiokulttuurinen innostaminen

 

Sosiokulttuurisen innostamisen tavoitteena on osallistumisensa avulla luoda kasvattava, solidaarisuuden arvot tiedostava yhteiskunta. Tätä voidaan soveltaa elämän kaikilla aloilla ja keskeisimpiä käsitteitä ovat herkistyminen, osallistuminen, yhteisöllisyys, dialogi, luovuus ja toimintaan sitoutuminen. 

Käsite sosiokulttuurinen innostaminen on syntynyt sekä käsitteenä, että toimintana Ranskassa toisen maailmansodan jälkeen. Ranskalaiset kokivat välttämättömäksi tarpeeksi elvyttää ne demokraattiset arvot, jotka olivat sodan aiheuttamaan masennukseen kaatuneet. Innostamisen käytön aloitti éducation populaire- liike, joka oli keskittynyt vapaa-ajan toiminnan järjestämiseen ja työväestön kouluttamiseen. 

Innostaminen levisi myös Latinalaisessa Amerikassa, myöskin educación popular-liikkeen kautta. Latinalainen versio on ollut radikaalimpi alusta alkaen verraten ranskalaiseen versioon. Ammattina innostaminen syntyi 1960-luvulla vapaaehtoistyön kautta.

Innostamisen perustan 3 avainkäsitettä:

Antaa elämä, innostaa

Viittaa persoonalliseen, inhimilliseen yhteisöön ja yhteiskunnan rakentamiseen sekä arkipäivän elämänlaadun tavoittelemiseen. Tuetaan paikallisen kulttuurin ilmiötä ja tavoitellaan ammatillisen toiminnan muuttumista ihmisen aloitteellisuuteen perustuvaksi toiminnaksi, jossa ytimessä on kahden ihmisen aito kohtaaminen.

Välttää, ryhtyä välittäjäksi

Tavoitteena synnyttää sosiaalisen oma-aloitteellisuuden ryhmiä. Tehokkaiden paikallisten ohjelmien avulla tuetaan jokaisen ihmisen omaa luovaa osallistumista.

Muttaa laadullisesti

Luonnehtii koko innostamista koskevaa modernia keskustelua. Päämääränä on muutos kohti solidaarista mielenlaatua ja solidaarisia asenteita sekä koordinoituja, tasavertaisia ja hajautettuja tilanteita. Pyrkimys pois byrokratisoituneista, keskitetyistä ja hierarkkisista tilanteista.

Innostamisella on kaksi päätavoitetta: herätellään henkiin toimintaa siellä missä sitä ei ole, tuetaan aloitteellisuutta, asioiden täytäntöönpanoa, itsenäistä toimintaa ja vastuuntuntoa. Tämä on ammatillisen innostajan haastavin tehtävä. Toinen tavoite on tukea ja saada liikkeelle niitä kykyjä mitä on jo olemassa. Motivoidaan, vahvistetaan ja koordinoidaan yksilöiden ja ryhmien voimia ja kykyjä kuten myös heidän osallistumistaan sosiaaliseen toimintaan.

Kasvatustieteilijä Jean-Claude Gillet on kiinnostavasti puhunut innostamisen kahdesta eri maailmasta: kylmästä ja kuumasta maailmasta.

Kylmä maailma tuo esiin taloudellisten näkökohtien ensisijaisuuden. Luottamus painottuu rationaaliseen järjestykseen ja siinä pyritään vaikuttamaan pelkästään sosiaalisen epätasa-arvon seuraamuksiin, ei syihin. Kylmä maailma rakentuu humanistisen ja idealistisen keskustelun ympärille, jolla maskeerataan piiloon ne voimat ja rakenteet, jotka yhteiskunnassa vaikuttavat. Innostaminen on yhteiskunnan teknostruktuurin uskollinen palvelija ja innostajat ovat ammattilaisia, jotka ovat sokeita omille rajoituksilleen, riippuvuussuhteilleen, vieraantuneisuudelleen ja toimintojensa merkityksettömyydelle.

Kuuma maailma reagoi hallitsevia ja tukahduttavia järjestelmiä vastaan. Se on sosiaalisen vastarinnan liike ja suuntautuu markkinataloutta, keskiluokkaisuutta, passiivisuutta, välinpitämättömyyttä, byrokratiaa sekä teknokratiaa vastaan. Kuumassa maailmassa innostaminen luetellaan kasvatukselliseksi toiminnaksi.

Hyvä innostaja:

Innostajina voi olla luonteeltaan monenlaisia ihmisiä. Omat asenteet, uskomukset, odotukset ja persoonalliset piirteet ovat sosiaalisen intervention prosessissa tärkeitä. Peruspiirteenä korostuu itsetuntemus ja kehittyminen sitä kautta kohti psyykkistä tasapainoa ja kypsyyttä. Innostajalle on tärkeää luottaa ryhmänsä jäsenten ominaisuuksiin ja kykyihin ratkaista ongelmansa ja kehittyä eteenpäin. Hyvän innostajan on osattava ” johtaa johtamatta” eli hänellä tulee olla riittävästi persoonallisuutta ja dynaamisuutta ryhmän yllyttämiseen ja herättelyyn ilman käskyttämistä. Innostajalla on oltava hyvä fyysinen ja hermostollinen vastustuskyky, kyky organisoida suuria määriä työtä ja ihmisiä sekä hänen täytyy pystyä omistautumaan ryhmälleen.

Jean-Claude Gilletin mukaan on olemassa kolme päätyyppiä, joista jokaisesta hyvän innostajan tulisi omata piirteitä. 

Militantti innostaja on varsin karismaattinen ja pyrkii herättämään ihmisten tietoisuutta. Toiminta lähtee ideologiselta pohjalta ja sitä ohjaa humanistiset arvot, joihin liittyy voimakas kutsumuksellinen tietoisuus.

Teknistä innostajaa ja hänen toimintaansa leimaavat tehokkuus, rationaalisuus ja uskollisuus työnantajan tavoitteille. Työskentelytapa pohjautuu ammatilliseen perustaan ja osattuihin menetelmiin, joita käytetään välineellisesti.

Välittäjänä toimiva innostaja etsii ja luo sopivia kommunikaatioverkostoja sekä neuvottelemisen ja muun sosiaalisen interaktion mahdollisuuksia. Ammatillisuus näkyy tehokkuutena ja kykynä luoda suhteita.

 

 

 

Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. 3.painos. Vastapaino.